Olen klassiseen miesten tyyliin erikoistunut vapaa kirjoittaja, joka täydentää vaatetuntemustaan tapakulttuurin, länsimaisen mieskuvan, vaatehistorian sekä dandyismin eteerisillä lisillä. Koska klassista tyyliä ei Suomessa opeteta, olen kerännyt infoni kirjoista, verkkofoorumeilta, räätäleiltä, aikakauslehdistä ja verkon loppumattomista lähteistä oman mielenkiinnon pohjalta. Näin ollen en voi pullistella korealla tittelitutkinnolla tai hienolla fontilla varustetulla diplomilla; annan tekstieni puhua puolestani.

Syyskuussa 2008 perustin Keikari.com -sivuston, kun hiljalleen minulle uuden tiedon myötä selvisi kuinka pahassa jamassa miesten klassisen tyylin tuntemus Suomessa on. Alusta alkaen Keikarin tarkoituksena on ollut muun mukavan ohella jakaa tietämystä materiaaleista, vaatteiden historiasta, sopivasta istuvuudesta ja yhdistelmistä. Tätä tarjontaa täydentää suureksi kasvanut verkkokauppojen sekä tyylisivustolinkkien kokoelma ja Keikarin foorumi, joka on toistaiseksi ainoa suomenkielinen miesten tyyliin keskittynyt verkkofoorumi.

Keikari ei ole koskaan ollut minulle vain blogi muiden joukossa. Uniikin sisällön ohella olen pyrkinyt teksteissäni klassisen tyylin tietotaidon lisäksi tuomaan Suomeen myös miesten tyylijournalismin, joka kukoistaa ulkomailla julkaisuissa kuten Esquire, The Rake sekä Men's Ex. Esimerkkeinä minua inspiroineista tyylijournalisteista mainitsen Simon Cromptonin, Alan Flusserin, G. Bruce Boyerin sekä Bernhard Roetzelin. Mikäli tyylistä ei voi kirjoittaa tyylikkäästi, voi koko toimen unohtaa.

Ohessa on pieni otanta multimediataidoistani, joita jokainen kelpo kansalainen tarvitsee 2000-luvulla.

Olen tarjonnut seuraaville yrityksille ulkopuolista konsultointiapua verkkomyynnin edistämisessä, sosiaalisen median hallinnassa sekä asiakassuhteiden ylläpidossa. Olen käytettävissä myös suomalaisten yritysten palvelukseen, mikäli kutsu vain kuuluu.

Brooks Brothers

Vuonna 1818 Henry Sands Brooks perusti Brooks Brothersin, joka on ensimmäinen valmisvaatteita Amerikassa myynyt yhtiö. BB on erinomaisen tärkeää tuntea, sillä se on eniten amerikkalaismiesten pukeutumiseen vaikuttanut yksittäinen vaatetusalan tekijä. Vuonna 1845 Brooks Brothers esitteli ensimmäiset valmispuvut, joihin ihastuivat kuusi vuotta aiemmin Californian kultaryntäyksessä vaurastuneet - heillä kun ei ollut aikaa odottaa viikkoja räätälin työn hedelmiä. Henry Sands Brooks kuoli vuonna 1833 ja yhtiön johto siirtyi hänen poikansa Henry Juniorin käsiin. Tästä 20 vuotta myöhemmin hänen lapsensa puolestaan perivät johdon, ja Brooks Brohersista tuli vihdoin todellinen veljien hallitsema yritys, kuten nimi ilmaisi. Tällöin Golden Fleece -symboli otettiin BB:n tunnukseksi. Kuva nauhasta roikutetusta lampaasta oli ollut brittiläisten villakauppiaiden yhteinen merkki jo vuosisatoja, nyt se tuli merkitsemään korkeatasoista valmisvaatevalikoimaa.

Vuonna 1865 Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln tilasi Brooks Brothersilta suurenmoisen lievetakin, jota käytti virkaanastujaistilaisuudessaan. Sen vuoreen oli käsin neulottu monimutkainen kuvio, jossa oli haukka ja teksti "One country, one destiny". Paha kyllä Lincolnilla oli samainen takki päällään kun hänet julkeasti salamurhattiin. Vuonna 1890 BB:n vanhempi yhtiökumppani Francis G. Lloyd vieraili Englannissa ja palasi muassaan silkkifoulardista valmistettuja solmioita. Ne kopioitiin pian yhtiön mallistoihin ja asiakkaat ottivat ne välittömästi omakseen. Monet kuvioista ovat yhä käytössä BB:n solmioissa. Alkuperäisen perustajan pojanpoika John Brooks teki vaatehistoriaa vuonna 1896 esitellessään button down -kauluspaidan. Hän sai siihen inspiraation vieraillessaan Englannissa, jossa poolonpelaajat käyttivät paitoja joiden kaulukset pysyivät ojennuksessa napein. Tässä pääsyy siihen, miksi nappikauluspaita ei ole kovin juhlallinen. Brooks Brothersin button down -paita on yhä yksi sen myydyimpiä tuotteita. Vuonna 1904. BB esitteli Shetland-neuleen, joka oli kopioitu samannimisen saaren asukkaiden neuleista. Mallista tuli nopeasti amerikkalainen klassikko.

1920-luvulla legendaarisen yhtiön vaikutusvalta kasvoi yhä. BB esitteli Repp-solmion, joka oli brittiläisen rykmenttiraidan amerikkalainen muunnos. Toisin päin kuin alkuperäisessä, Repp-solmiossa raidat kulkivat diagonaalisesti ylhäältä vasemmalta alas oikealle. Kolmenkymmenen vuoden sisällä Reppistä tuli synonyymi Brooks Brothers -yhtiölle ja Ivy League -tyylille kanssa. 20-luvulla myös Madras-kuvio päätyi amerikkalaisten ylle, kun yhtiö toi sen mallistoihinsa Intiasta. 30-luvulla höyhenenkevyt rypytetystä puuvillasta valmistettu seersucker-materiaali esiteltiin USA:ssa. Kansa toivotti sen tervetulleeksi suurena vaateinnovaationa, joka on yhä ideaalisin kangas kesän kuumiin keleihin. 1949 Brooks Brothers laajensi toimintansa naisten vaatteiden saralle, ja samana vuonna yhtiön johtaja John Clarck Wood toi ensimmäisenä Argyle-kuvioiset sukat tuotantoon USA:ssa. Vuonna 1965 legendaarinen englantilaisfirma Peal & Company ajautui vararikkoon. Menetys oli suuri, sillä Peal oli valmistanut kenkiä muiden muassa Lordi Welligtonille, Fred Astairelle ja Winston Churchillille. BB toimi nopeasti ja osti yhtiön lesteineen sekä kuvioineen osaksi korserniaan.

80-luvun alkupuolella Brooks Brothers sai osansa Ivy League- ja prep-tyylien renessanssista. Yhtiö myi näinä vuosina enemmän Shetland-neuleita ja button down -paitoja kuin koskaan ennen. Vuonna 1988 kuitenkin tapahtui kauheita: satavuotinen eleganssi ja miehen laatuvaatettaminen sai väistyä, kun yhtiö myytiin kapitalismin nimissä oksettavalle jättiketju Marks&Spencerille. Alamäki jatkui, kun BB perusti 1991 ensimmäiset outlet-liikkeensä, joissa vaatteita myytiin massoille huikean halvalla. Niistä tulikin pitkäksi aikaa yhtiön nopeiten kasvava osa. 2001 Brooks Brothers uskaltautui digitaalisen räätälöinnin maailmaan. Asiakkaan vartalo skannataan laserilla ja valmis vaate tuotetaan tehtaassa mittojen mukaisesti. Samana vuonna yhtiö myytiin Retail brand allience -ketjulle, ja johto päätti palauttaa puvut, solmiot ja paidat keskiöön uusien materiaaliyhdistelmien ohella. Vuonna 2003 juhlittiin 185 pystyssäolovuotta, mutta yhtiö ei ole enää pitkään aikaan ollut vaatettajien kärkikastia. Vaikka se on vaatettanut jo vuosisatoja lukuisat maansa presidenteistä, nyttemmin tuotanto on poikkeuksetta ulkoistettu halpamaihin, tuotantoerät ovat valtaisia eikä juuri mitään viimeistellä käsin. Poikkeuksen muodostavat yhä amerikassa käsin valmistetut Golden Fleece -malliston puvut, joista ei moitteen sijaa löydy. Tämän lisäksi on poikkeuksia kuten sea island -puuvillaiset vaatteet sekä italialainen kasmirneulevalikoima. Harvinaislaatuista, eksklusiivista ja eetterin lailla määrittelemätöntä hienoutta hakevat herrasmiehet eivät löydä etsimäänsä Brooksin veljesten luota. Toisin sanoen, Brooks Brothersista on tullut koko kansan BB.

Ralph Lauren

Amerikkalainen vaatetus voidaan määritellä ennen ja jälkeen Ralph Laurenin. Tämä koko perheen vaatejätti on nyt saanut pienen historiikin kahvipöytäkirjan muodossa, kirjoittajana päämies itse. 2,8 kiloa painava sivujärkäle koostuu päälle tuhannesta valokuvasta ja Laurenin maalailevasta, harvasta selostuksesta, jossa hän muistelee yhtiön vaiheita ja kertoo tyylifilosofiastaan. Harmillisesti noin neljännes kuvista on suunnittelijasta perheineen, RL:n upeiden myymälöiden ja erinomaisen englantilaisen Purple Label -kokoelman jäädessä liki täysin sivuun. Kaikenkattava historiikki ei selvästi ole ollut kirjoittajan tarkoituksena, vaan Ralph Lauren -teos toimii pikemminkin silmämakeisena ja selailupainoksena. Loppupuolelta toki löytyy lyhyt aikajana RL:n tärkeimmistä vaiheista. Köyhästä neljän lapsen perheestä maailmalle suunnannut Ralph kärsi Bronxissa vaatepulasta ja kiusaamisesta sukunimensä Lifshitzin vuoksi. Veljensä ohella Ralph vaihtoi sukunimeä välttääkseen lapselliset kommentit ja päätyi Laureniin, joka kuulosti miellyttävältä hänen korviinsa. Suunnittelija ei ole käynyt muotikouluja, vaan ammentaa muotokielensä vanhojen Hollywood-elokuvien puvustosta, englantilaisesta räätäliperinteestä sekä amerikkalaisista työ-, cowboy- ja intiaanivaatteista. Myös Baruch Collegessa vietetty opiskelija-aika Ivy League -tyylin myötä on erottamaton osa RL:n mallistoja.

Polo Ralph Lauren sai syntynsä vuonna 1967, kun aiemmin Brooks Brothersilla myyjänä toiminut 28-vuotias suunnittelija painoi työtä solmiovalmistaja Beau Brummellin leivissä. Hän suostutteli yhtiön päämiehen puolelleen ja loi erittäin leveistä käsintehdyistä solmioista koostuvan Polo-malliston, joka myi lyhyessä ajassa huimasti. Tästä vuotta myöhemmin ilmestyi ensimmäinen kokonainen Polo-vaatemallisto, vuonna 1969 avautui ensimmäinen myymälä ja 70-luvulla Ralph Lauren sai ensimmäisen Coty-palkintonsa suunnittelemastaan täysin rakenteettomasta (ns. unconstructed) puvusta. Vuonna 1971 ikoniseksi muodostunut poolopelaajan logo ilmestyi Polon vaatteisiin ja ensimmäiset naisten paidat lanseerataan. Vuotta myöhemmin syntyy suorastaan legendaarinen merssipuuvillainen Polo-pikeepaita, jota tarjotaan ensin 24 värissä (tällä saralla RL toki seuraa Lacosten jalanjäljissä, sillä heidän paitansa on 30-luvun synnyttämä). Samana vuonna esitellään ensimmäinen RL-mallisto naisille. Ennen kuin Lauren pestataan The Great Gatsby -elokuvan puvustajaksi, hän on ehtinyt suunnitella 20- ja 30-lukujen muotokieltä seuraavan miesten malliston joka kiinnittää tuottajien katseen. Valtaosa elokuvan asuista on suoraan Laurenin mallistosta peräisin, ainoa erityisesti teetetty asu on Gatsbyn itsensä pitämä röyhkeä pinkki puku. Vuonna -74 Lauren myös palkitaan ensimmäisellä Coty-palkinnollaan naisten vaatteista. Tahti ei katkea.

Vuonna 1976 Ralp Lauren saa toisen Coty-palkintonsa naisten vaatteiden kategoriassa sekä Coty Hall of Fame -palkinnon miesten vaatteistaan. Hän on palkinnon historiassa ensimmäinen miesten ja naisten vaatteiden kategorioiden yhtäaikainen voittaja. Samana vuonna saa syntynsä Polo for Boys -mallisto poikalapsille. Vuotta myöhemmin napsahtaa toinen Coty Hall of Fame -palkinto, tällä kerralla naisten vaatteista. Annie Hall -elokuva ilmestyy ja puvustuksesta vastaa Ralph Lauren. Samana vuonna, -77, RL ryhtyy julkaisemaan suunnittelijan tavaramerkiksi muodostuneita pitkiä mainosliitteitä, ns. mailers, jotka muistuttavat enemmän elokuvien kohtauskaappauksia kuin varsinaisia mainoksia. Vuonna 1978 markkinoille tuodaan RL:n ensimmäiset miesten tuoksut sekä western-henkiset mallistot. Vuonna 1981 puolestaan RL avaa ensimmäisen myymälänsä USA:n ulkopuolelle, Lontoon Bond Streetille ikivanhan apteekin puusomisteisiin tiloihin, julkaisee ensimmäiset mailer-tyyppiset monikuvaiset mainokset sekä saa ensimmäisen CFDA-palkintonsa. Vuonna 1983 Ralph Lauren tekee pienimuotoista historiaa olemalla ensimmäinen vaatevalmistaja, joka lanseeraa sisustus- ja liinavaatekokoelman. Sittemmin lukemattomat valmistajat ovat seuranneet Laurenin esimerkkiä.

Vuonna 1986 RL avaa päämyymälänsä New Yorkin Rhinelander-kartanoon, joka kunnostetaan läpikotaisin ennen avaamista, suurmyymälän Pariisissa ja saa toisen CFDA-palkintonsa. Vuonna 1988 The American Folk Art Museum palkitsee Laurenin työstä amerikkalaisen tyylin hyväksi, kaksi vuotta myöhemmin lanseerataan Polo Golf -mallisto ja vuonna 1992 Laurenille myönnetään CFDA:n Lifetime Achievement -palkinto. Vuotta myöhemmin syntyy Polo Sport -mallisto sekä omat mallistot vauvoille sekä perheen pienimmille. Vauhti ei vieläkään katkea, ja vuonna 1993 syntyy vapaa-ajan mallisto RRL, tästä vuotta myöhemmin korkeatasoisin miesten mallisto Purple Label. Vuosi 1995 tuo mukanaan kolmannen CFDA-palkinnon, tällä kerralla naisten vaatteiden saralla, vuosi 1996 puolestaan Ralph by Ralph Lauren – sekä Polo Jean Co. -malliston. Myös CFDA:n vuoden naisten vaatettajan palkinto lohkeaa. Vuonna 1997 Ralph Laurenin valtaisaksi paisunut yhtiö listautuu pörssiin ja vuotta myöhemmin syntyy ammattitason urheiluvaatteita tarjoava RLX-mallisto. Vuonna 2002 lanseerataan naisten mallisto Ralph Lauren Blue Label, vuotta myöhemmin yhtiö avaa ensimmäisen lasten vaatteiden myymälänsä New Yorkissa. 2004 tuo mukanaan Rugby-malliston ja Jamaika, jota Ralph Lauren on vuosien varrella tukenut, kunnioittaa suunnitelijaa omalla postimerkillä.

Vuonna 2005 syntyy italialaistyyppinen miesten mallisto Black Label, vuonna 2006 RL valitaan Winbledonin tennisturnauksen viralliseksi vaatettajaksi, vuonna 2007 CFDA on jälleen asialla: Ralph Lauren saa järjestön ensimmäisen kautta aikain myönnetyn Fashion Legend -palkinnon ja myös vuoden miesten vaatteiden suunnittelijan palkinnon. Samana vuonna yhtiö juhlii 40-vuotista olemassaoloaan suuren luokan pippaloilla New Yorkin keskuspuistossa. Vuonna 2008 RL suuntaa ensimmäisenä vaatevalmistajana mobiilimyynnin puolelle, vuonna 2009 CFDA palkitsee jälleen suunnittelijan ja RL lanseeraa Ralph Lauren Watc&Jewelry Co. -malliston. Vuonna 2010 Ralph Laurenista tehdään Ranskan kunnialegioonan jäsen ja paljon muuta mukavaa onkin ehtinyt sattua ennen vuoden 2012 alkamista. Tänä päivänä RL on yksi maailman suurimmista vaatettajista, joka voi pukea kenet tahansa mihin olosuhteisiin tahansa aina vauvasta iäisyyteen saakka. Yhtiö alihankkii valtaosan tuotoksistaan halvan työvoiman maista, mutta RL on samalla yksi niistä harvoista vaatejäteistä, jotka ovat pysyneet melko uskollisena klassisen tyylin perinteelle. Vaikka laatu ei keskimäärin ole kovin korkeaa, se on tasaista eivätkä hinnat ole täysin karanneet halvemmissa mallistoissa. RL:n kohdalla jokaisesta mallistosta löytyy myös kappaleita, jotka ovat hintansa arvoisia yksin suunnitelun vuoksi. Suomessa Ralph Laurenin tarina on syyttä kovin tuntematon, joten toivon tämän artikkelin myötä lukijan ymmärtävän miksi amerikkalaista vaatetusta voidaan mitata ennen ja jälkeen Ralph Laurenin.

Swaine Adeney Brigg

Vuonna 1750 John Ross perusti ruoskaverstaan Piccadillyn kadun varrelle. Herrasmies nimeltä James Swaine osti hänen kauppansa vuonna 1798, jahka oli ensin joitakin vuosia toiminut toisen ruoskia valmistavan verstaan pomomiehenä. Hän laajensi tuotevalikoiman kattamaan myös sateenvarjot, nahkatuotteet sekä vaatteet. Kuningas Yrjö kolmannelta saatu kuninkaallisen hovihankkijan sinetti takasi suuren menestyksen, jota pönkitti entisestään Yrjön poikien suoma suitsutus. Liike tuli tunnetuksi nimenomaan korkean laatunsa vuoksi. Vuonna 1835 James Swaine muutti liikkeensä Piccadillyn varrelle. Kun hänen poikansa Edward otti avukseen sisarenpoikansa, Swaine Adeney oli syntynyt. Lontoon Crystal Palacessa pidetty suuri maailmannäyttely vuonna 1851 houkutti SW:n asettamaan tuotteitaan näytteille. Useita kultamitaleja satoi heidän suuntaansa, ja menestys sai yhtiön lähtemään myös 1900 pidettyyn Pariisin maailmannäyttelyyn. Lisää ylistystä seurasi, ja tällöin Swaine Adeney tunnettiin maailman korkealuokkaisimpana nahkatuotteiden valmistajana kautta Euroopan.

Thomas Brigg and Son’s -niminen liike perustettiin vuonna 1836. Se erikoistui hienoimpien metsästyskeppien, sateenvarjojen ja kävelykeppien valmistukseen, ja tilat sijaitsivat kivenheiton päässä SW:n puodista. Yhtiön liiketoiminta rullasi mainiosti, kunnes Toinen Maailmansota huonosti käyttäytyvine saksalaisineen aiheutti Pariisin myymälän tuhon. Swaine Adeney päätti toimia, ja esitetty tarjous johti vuonna 1943 Swaine Adeney Brigg & Sons -nimisen sanamonsterin syntymiseen. Sittemmin yhdistelmä on pysynyt, joskin Swaine Adeney on yleisin kutsumanimi. Kaksisataaviisikymmenvuotiset perinteet elävät vahvasti tänä päivänä: monet mallit ovat pysyneet samoina yli sadan vuoden ajan, ja alusta loppuun käsityönä tehdyt tuotteet ovat niin mestarillista laatua kuin alalla vain voi saavuttaa. St. Jamesin kadun varrella sijaitseva ainoa myymälä on historiallisella paikalla. Sateenvarjonheiton päässä on aina yhtä mainio Ritz-hotelli, liki vastapäätä Jermyn Street ja likellä useita perinteisiä herrain klubeja, joiden jäsenet asioivat parhaimmillaan liikkeessä useamman sukupolven aikana. SW:n verstas lähellä Cambridgea on yksi Englannin viimeisistä korkealaatuisten nahka-artikkeleiden valmistamoista, ja asiakkaat voivat lähettää sinne tavaransa korjaukseen. Asiakaspalvelu on kunnia-asia.

SW:n kaltaiset liikkeet ja instituutiot ovat hyvin harvinaisia. Lähin vertauskohta nahkatuotteissa lienee Louis Vuitton, mutta tämä ranskansarjalainen on ajautunut logoineen mauttoman ökyilyn suohon. Niinpä Swaine Adeney lienee ainoa varteenotettava valinta äärimmäistä laatua ja eksklusiivisuutta arvostavalle herrasmiehelle, joka toivoo salkkunsa olevan elämän kestävä sijoitus, rakas apulainen ja hillityssä asussaan täydellinen. Liikkeen tarjoamille sateenvarjoille ei ole vertauskohdetta, ne ovat yksinkertaisesti maailman laadukkaimmat. Harmi kyllä käsintehdyille sateenvarjoille kertyy vähintään 200 euron hintalappu, ja salkut lähtevät noin 850 eurosta. SW on myös suunnitellut Indiana Jones -hahmon kuuluisan huopahatun, sekä James Bondin useassa filmissä kantaman salkun. Nämä artikkelit ovat perusvalikoimassa melko korkeaan hintaan, jos fani moista haluaa. Myös mittatilauksia vastaanotetaan, jos asiakkaalla on aikaa odottaa valmista tuotetta. Salkkujen ajaton kauneus sykähdyttää. Erityisesti harvinainen Gladstone-laukku kuuluisi pikemminkin jalustalle kuin käsipuoleen keikkumaan.

John Smedley

Vuonna 1784 John Smedley perusti Derbyshiren Lea Millsissä yhdessä yhtiökumppaninsa Peter Nightingalen kanssa edellisen nimeä kantavan yhtiön. Alussa tehdas valmisti ainoastaan musliinia ja kehräyspuuvillaa, joka lähetettiin edelleen paikallisen kylän mökkeihin käsin kudottavaksi. Muutaman vuoden kuluessa tuotanto oli laajennettu kudontaan ja sukkahousuihin. Vuonna 1819 John Smedleyn poika, joka oli suurta mielikuvitusta osoittaen nimetty John Smedleyksi, astui yhtiön oppiin. Kuuden oppivuoden jälkeen hänet kohotettiin johtajaksi ja nuorten miesten lailla Johnilla oli suuria suunnitelmia yhtiön varalle. Hänen alaisuudessaan yhtiö osti tasokkaat koneet kudontaan, ja ryhtyi valmistamaan vanhan tuotannon ohella myös hienosäikeisiä alusvaatteita sekä kudottuja ulkovaatteita. Ajan hengen vastaisesti uusi johtaja suosi humaania työväen kohtelua, joka kohensi moraalia ja terveyttä kummasti.

Vuonna 1875 John nuorempi kuoli ilman perillisiä ja yhtiö siirtyi ällistyttävästi jälleen yhden John Smedleyn haltuun, joka oli kalmon serkku. Serkkupoika kuoli vain kaksi vuotta naruja pideltyään, joten yhtiö siirtyi – tässä vaiheessa lukija voi vapaasti liittyä ihmetykseeni – uuden kalmon pojalle, jonka nimi oli John. Tämä John B. Marsden Smedley johti tehdasta seitsemän vuosikymmentä, jona aikana koneisto uusittiin modernimpaan mahdolliseen ja yhtiöstä tuli Englannin nykyaikaisin kutomotehdas.

Vuonna 1922 John Smedleyn tehdas ryhtyi ensi kerran käyttämään sea island -puuvillaa, joka on planeetan pitkäkuituisin ja pehmein puuvillalajike. 30-luvulla tuotanto laajeni ensi kerran neuleisiin, 60-luvulla yhtiön neuleista on tullut niin suosittuja, että johtoporras päättää keskittää tuotannon niiden valmistukseen ja maastavientiin. Vuonna 1993 yhtiö ostaa Japanista äärimodernit koneet, joiden avulla yhä monimutkaisemmat kuvioinnit luonnistuvat. Tästä kaksi vuotta myöhemmin JS ryhtyy valmistamaan neuleitaan myös erittäin hienosta merinovillasta, joka kasvaa Uudessa-Seelannissa valituilla farmeilla. 2008 koneisto vaihtuu yhä modernimpaan ja vuonna 2009 yhtiö juhli 225-vuotista olemassaoloaan näyttävästi.

Tänä päivänä John Smedley on – ellei tasokkain – eräs harvoista erittäin korkealuokkaisten neuletuotteiden valmistajista. Näin toteaa moni muukin valmistaja markkinointihengessä, mutta JS on 225-vuotisen taipaleensa aikana erikoistunut nimen omaan neuleisiin ja neuletuotteisiin, joten yhtiötä voi ainoastaan kehua puhtaalla omallatunnolla. Paitsi hintoja, jotka ovat melko korkealla tasolla. Pihin miehen iloksi valmistajalla ei kuitenkaan ole hinnoissaan suurta brändilisää ja alennusmyyntejäkin on vuodessa useita.

Klassinen tyylin määritelmä

Tämä palsta ei kerro muodista. Muoti on häilyvää, epämääräistä, jatkuvasti liikkuvaa ja monasti silkkaa moskaa. Helpoin tapa välttyä yksilölliseltä tyyliltä on seurata muotia, ostaa samaa mitä ystävilläkin on, vaihtaa garderobiaan useamman kerran vuodessa. Hyvä ystäväni Oscar Wilde totesi: “Muoti on niin sietämätön rumuuden muoto, että meidän täytyy vaihtaa se puolen vuoden välein.” Ihmiset pukeutuvat, sillä näin on yhteiskuntasopimuksessa hyväksi havaittu. Vuosituhansien kehitys ei ole suonut meille kovin kummoista suojaa elementeiltä, eikä ajan saatossa kadonnut karvoituskaan ole omiaan edistämään selviytymistä luonnossa. Mary Bellisin teos “The History of Clothing” toteaa ihmislajin varhaisimpien edustajien siirtyneen käyttämään vaatteita noin 200 000 vuotta sitten. Tärkein vaikuttava tekijä on ollut kullakin alueella vallitseva ilmasto ja luonnonvoimilta suojautuminen, mutta mukaan mahtuu myös vahva annos sosiaalista stratifikaatiota. Ryhmien sisäisen järjestyksen sekä yksilöiden erottautumisen vuoksi vaatteista on luotu yhä mutkikkaampia, ja niihin on liitetty eriäviä merkityksiä. Ilmaston ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen oheen liittäisin vahvasti kulttuurin kolmantena pukeutumiseen eniten vaikuttaneena tekijänä. Jokainen kulttuuri on oma pieni tyylin kosmoksensa.

Viimeisen sadan vuoden ajan miesten klassinen tyyli on muuttunut vähän. Kaksi- tai kolmiosainen puku, kauluspaita, solmio, taskuliina, pukusukat ja reunoskengät ovat yhä yhtenäinen kokonaisuus kuten 1800-luvun loppupuolella. Muutoksista suurimmat ovat kohdanneet materiaaleja sekä leikkauksia. Museoissa säilyneiden vaatteiden perusteella aiemmin käytetyt kankaat olivat sitä paksumpia, karkeampia ja kestävämpiä mitä kauemmas ajassa kuljetaan. Osaltaan selityksenä ovat erilaisuudet näiden aikakausien kudontatekniikoissa sekä jalostetuissa tuotantoeläimissä, mutta myös puhtaan käytännölliset seikat ovat vaikuttaneet. Ilmastointi ja keskuslämmitys ovat melkoisen tuoreita keksintöjä, joten vielä 20-luvulla herrasmiehen tuli pukeutua lämpimästi myös sisätiloissa. Tuhdit kankaat myös kestivät käyttöä kauan. Vanhat valokuvat puolestaan kertovat, että 1900-luvun alussa puvuntakkien kaulukset olivat hyvin pieniä sekä korkealle leikattuja, myös erilaisia puku-, irtotakki-, housu-, liivi- ja paitamalleja oli käytössä valtaisasti 2000-luvun ilmeeseen verrattuna. Klassista miesten tyyliä on hyvin vaikea määritellä tyhjentävästi, sillä erilaiset tulkinnat, perinteet ja muuttujat ovat lukuisat. Kenties varminta on todeta, että länsimainen klassinen tyyli on kunkin aikakauden eliitin, virkamiesten, kaupankäyjien sekä poliittisen sektorin pukeutumista. Nämä tahot ovat kaikkina aikakausina määritelleet “hyvän maun” sekä “herrasmiehelle” sopivan käytöksen ja asun, joskin taustalla on muitakin vahvoja vaikuttajia. Näiden joukkoon lukeutuvat ainakin kunkin maan kulttuuri, vaatteiden valmistustavat sekä niinkin satunnaiset ilmiöt kuten sota-ajan kangassääntely. Näistä viimeisen vuoksi 30-luvun Amerikassa kaksiriviset puvut liki katosivat katukuvasta.

Täydentävää määrittelyä tuskin voi antaa, sillä länsimainen pukeutuminen on vapautunut miltei kaikista normeista ja pukumies ei ole enää entisensä. Monista muuttujista huolimatta kaikki palautuu takaisin yhteen mieheen, 1800-luvun alkupuolella vaikuttaneeseen George Bryan “Beau” Brummelliin. Ennen häntä miehet olivat parfymoituja pitsi-, sametti- ja marenkikakkuja, jotka kekkuloivat naurettavan kokoisissa peruukeissa jo ennen puoltapäivää. Vaikutusvaltansa ansiosta Beau määritteli herrasmiehen asuun sopiviksi ominaisuuksiksi vaatimattomuuden, istuvuuden, pelkistetyt värit sekä maskuliinisuuden. Hänen laivastonsininen lievetakkinsa oli ensimmäinen modernin puvun kantamuoto, joka on vuosisatojen kuluessa leikattu yhä lyhyemmäksi ja monikäyttöisemmäksi kokonaisuudeksi. Klassinen miesten tyyli tulee aina palautumaan Beaun asettamiin normeihin, mutta ei rajoittumaan niihin. Italialainen sprezzatura, amerikkalainen rento meininki sekä englantilainen pedanttisuus ovat vahvimmat kolme sektoria, joihin pukumiehen olemus voidaan jakaa. Nämä kolme maata myös hallitsevat 2000-luvun tyylimarkkinoita - muoti jääköön ranskalaisille ja muille ilmiöstä kohkaaville. Mitä klassisen miesten tyylin tiivistämiseen tulee, kenties vastaukseksi jokin niin epämääräinen termi kuin eleganssi riittänee.

Julkaistu Taloussanomat+ -sivustolla 15.4.2012.

Naisten klassinen tyyli

Ilokseni sivuston tietokanta osaa kertoa Keikarilla olevan myös enemmän tai vähemmän satunnaisia selvästi kauniimman sukupuolen edustajia. En luonnollisesti ole naisten klassisen tyylin asiantuntija – mikäli tällainen tyyli edes on määriteltävissä – mutta päätän silti kirjoittaa korteni kekoon satunnaisista havainnoista koostuen. Onnekseen naiset ovat siinä pisteessä, jossa liki mikä tahansa vaatekappale on passeli. Miesten klassinen tyyli rakentuu vahvasti puvun ympärille, – käsittäen toki myös vapaa-ajan puolella tweedin, vakosametit, rouheat saappaat ja tällaiset – mutta naisilla skaala on huomattavan laaja. Sen sijaan, että painottaisin ainoastaan hameita, helmikoruja, twin-settejä sekä korkokenkiä, mieluummin uskon suuremman hyödyn koituvan Hollywoodin kultakauden filmatisointeja katsomalla. Mielestäni eteerinen naisten klassisen tyylin käsite on vahvin näiden elokuvien puvustuksessa. Myös Euroopan siniveristen ja kuninkaallisen sukujen naisia on ilo katsella, heillä ote pukeutumiseen on melkoisen klassinen.

Kirjoittajalla ei liene suurempaa iloa kuin itsensä siteeraaminen, mutta tällä kohdin uskon tämän henkisen onanian koituvan lukijan hyödyksi. Aivan samaten kuin miesten pukeutumisen kohdalla, koen Raivion maksiimien olevan paikallaan myös naisten pukeutumisessa. Siispä siteeraan nämä tärkeysjärjestyksessä:
1. Tilanteen mukainen pukeutuminen
2. Oikea istuvuus
3. Oikeat mittasuhteet
4. Etiketin tuntemus
5. Oikeat yhdistelmät
6. Oikeat materiaalit
7. Oman tyylin luominen

Lisäksi melko klassisiksi vaatekappaleiksi on vakiintunut koko joukko enemmän tai vähemmän muodollisia vaatteita:
-musta cocktail-mekko
-helmikorut
-twin-setit
-ballerina-jalkineet
-sirot talvisaappaat
-upea, ihana käsilaukku (mieluiten nahkaa ja käsintehty)
-kashmir-neuleet kaikissa sateenkaaren väreissä
-laadukkaat sukkahousut, joiden denier-luku on toivon mukaan sopiva takaamaan pitkän käyttöiän
-tweed kaikissa muodoissaan
-tikkitakit
-kauluspaidat
-timantit (tämä ei liene yllätys kellekään)
-hameet kaikissa kuoseissaan, joskin hameiden pituudella on aina merkitystä
-silkkihuivit
-mustat korkokengät

Melkoisen klassisia naisten tyyli-ikoneja ovat monien muiden joukossa seuraavat. Täydennän listaa mielelläni, mikäli joku olennainen puuttuu:
-Greta Garbo
-Lauren Bacall
-Coco Chanel
-Katharine Hepburn
-Ginger Rogers
-Joan Crawford
-Claudette Colbert
-Judy Garland
-Elizabeth Taylor
-Bette Davis
-Audrey Hepburn
-Jean Harlow
-Grace Kelly
-Marlene Dietrich
-Ava Gardner
-Ingrid Bergman
-Marilyn Monroe
-Mae West
-Sophia Loren
-Vivien Leigh
-Joan Fontaine
-Barbara Stanwyck
-Lilian Gish
-Shirley Temple
-Janet Leigh
-Rita Hayworth
-Mary Pickford

Listoista jälkimmäisessä on koko joukko sivustoja, joilta klassisempaa suuntaa tavoitteleva leidi voi löytää inspiraatiota:
http://lafemmeclassique.tumblr.com/
http://www.classygirlswearpearls.com/
http://galmeetsglam.blogspot.com/
http://www.elegantsurvival.net/classicelegantdressing.htm
http://www.tailoringforwomen.com/
http://www.thegreateststuff.com/
http://www.academichic.com/
http://www.amazon.com/Chic-Simple-Dress-Smart-Women/dp/B000FL893O/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1276870501&sr=1-1
http://www.maitaispicturebook.com/
http://www.cutterandtailor.com/forum/index.php?s=bbe0cdc604d2eec36659cbd3475a1a72&showforum=13

Viimeisenä mainitsen muodin. Mikäli yhden asian voisin naisten pukeutumisessa muuttaa, se on alituinen muodista kohkaaminen, uusien vaatteiden loputon hankkiminen ja – mikä pahinta – designer-vaatteiden perään kuolaaminen. Ymmärtääkseni jokainen nainen -piti hän erityisemmin vaatteista tai ei – on silti tarkka niiden suhteen. Jos ei nyt sen suhteen mitä päälleen laittaa, ainakin sen suhteen mitä ei. Muodin perästä jättäytyminen, alakulttuurit ja suhisevat lenkkitakit ovat valintoja siinä missä muutkin. Minua inhottaa yli kaiken, kuinka markkinointikoneisto ja naistenlehdet saavat tämän suuresti kauniimman sukupuolen haluamaan designer-vaatteita, joissa oikea merkki on tae ihanasta vaattesta, joka “on niin mua.” Todellisuudessa ei ole suurempaa yksilöllisyyttä, laatua ja oman näkemyksensä seuraamista kuin vaatteiden teettäminen. Mikäli tämä kurja designer-piirre kuopattaisiin, räätälit ja ompelijat saisivat takaisin arvostuksen, joka heille syystäkin kuuluu. Jos naiset saataisiin taivuteltua alituisesta uusien ostosten tekemisestä kohti omien vaatteiden suunnittelua, oman kankaan ja yksityiskohtien valitsemista ja lopulta oman näkemyksen toteuttamista räätälin tai ompelijan avustuksella, he saisivat vihdoin sitä mistä todella haaveilevat: ainutkertaisia, kauniita, täydellisesti istuvia ja kantajansa näköisiä vaatteita, jota kokoelmaa etsiessä ei hukkaisi aikaansa juoksemalla kaupasta toiseen.

Julkaistu Keikari.comissa 30.11.2011.

Yleisesti vaatteiden hoidosta

Kaikki vaatteet kaipaavat ajoittain hoitoa. Riippuen kankaasta ja käyttötavasta, toiset vaatekappaleet selviävät vähemmällä, ja toiset ovat kuin vaativia puolisoita. Kertaan nyt pikaisesti osan jo käsitellyistä hoitotavoista, ja lisään listaan uutta.

Sukat
Mikäli niin haluaa, sukat saa silittää vain jos pesulappu tämän sallii. Muussa tapauksessa silittäminen voi pahimmillaan johtaa täystuhoon. Mikäli sukat ovat ohutta ja herkkää materiaalia, tai niissä on kuvio jonka elinkaarta haluaa pidentää, on suositeltavaa pestä sukat nurinpäin käännettyinä. Mikäli mahdollista, sukkaparia ei tulisi säilyttää toisiinsa käärittyinä sillä jatkuva taitos haurastaa joustavaa kangasta ajan myötä.

Jalkineet
Jokaisen käyttökerran jälkeen jalkineisiin asetetaan puiset lepolestit. Lestit säilyttävät jalkineiden muodon sekä nahkan ryhdin, ja puu imee itseensä kosteuden. Tämän jälkeen pari pyyhitään kostealla rätillä pölystä ja jätetään huoneenlämpöiseen säilytyspaikkaan päiväksi, koska jokaisen käyttökerran jälkeen popojen tulee levätä vähintään 24 tunnin ajan – jos mahdollista. Tämä toimenpide säästää luonnonmateriaaleista valmistettua rakennetta ja antaa nahkan palautua. Mikäli jalkineita käyttää useamman päivän putkeen, niiden tulee myös antaa levätä yhtä monen päivän ajan. Jalkineita ei saa jättää auringonvaloon tai kosteaan tilaan pitkäksi aikaa. Lankkia sopii lisätä vaikka kerran viikossa, mikäli niin haluaa. Myös mehiläisvaha on mainiota hoitoainetta. Jos jalkineet kastuvat, ne tulee jättää pöydälle sanomalehden päälle kuivamaan. Vaikka tämä veisi aikaa paljon, toimenpide on paljon hellempi kuin kuivattaminen lämpimällä lattialla tai kuumalla ilmalla.

Housut
Käytön jälkeen housut laskostetaan henkarille roikkumaan. Puristavat kiinnitysnipsut eivät ole hyväksi kankaalle. Mikäli näkyvää pölyä löytyy, perusteellinen harjaus ja tuuletus ovat tarpeen. Pesulaan housunsa tulee viedä, jos ne haisevat tai ovat selvästi tahraiset. Jos housujen prässit haluaa vahvistaa itse, silitysraudan ja housujen väliin on syytä laittaa kostea kangas, joka tarjoaa suojaa. Jos housut ovat hyvin ohutta kangasta, monasti ne ryhtyvät kiiltämään hankauskohdista. Kaikkia kiilto ei haittaa, mutta siltä voi välttyä suosimalla karkeampia pukukankaita. Räätäli voi korjata hellävaraisesti pienet repeämät, mutta kaikkeen hänkään ei pysty.

Pikkutakit ja pukuliivit
Käytön jälkeen irtotakki tai puvuntakki ripustetaan paksulle henkarille, jossa on eteenpäin taipuvat ja hartioiden muotoa matkivat päät. Näin takki säilyttää muotonsa parhaiten. Mikäli hilsettä, pölyä tai taturaa löytyy, perusteellinen harjaus ja tuuletus ovat suositeltavia. Jos takki on hyvin ohutta kangasta, monasti se ryhtyy kiiltämään hankauskohdista. Kaikkia kiilto ei haittaa, mutta siltä voi välttyä suosimalla karkeampia pukukankaita. Räätäli voi korjata hellävaraisesti pienet repeämät, mutta kaikkeen hänkään ei pysty. Mikäli takkiinsa toivoo ryhtiä, se on suositeltavaa viedä räätälin silitettäväksi. Liiveihin pätevät samat suositusket.

Päällystakit
Käytön jälkeen pällystakki ripustetaan paksulle henkarille, jossa on eteenpäin taipuvat ja hartioiden muotoa matkivat päät. Näin takki säilyttää muotonsa parhaiten. Mikäli hilsettä, pölyä tai taturaa löytyy, perusteellinen harjaus ja tuuletus ovat suositeltavia. Jos takki on märkä, sen annetaan kuivua huoneenlämmössä kunnes kosteus on kadonnut. Jos takki on hyvin ohutta kangasta, monasti se ryhtyy kiiltämään hankauskohdista. Kaikkia kiilto ei haittaa, mutta siltä voi välttyä suosimalla karkeampia pukukankaita. Räätäli voi korjata hellävaraisesti pienet repeämät, mutta kaikkeen hänkään ei pysty.

Kauluspaidat
Kauluspaitojen kalvosinten ja kaulusten päät kuluvat nopeimmin rikki. Erityisen nopeaa tuhoutuminen on heikkolaatuisten paitakankaiden kohdalla. Jos kaulukset tai kainalot kellertyvät häiritsevästi, niihin on suotavaa kohdistaa ruiskaus tahranpoistoainetta. Mikäli tämä ei auta, pesula voi pelastaa. Tärkkiä ei tänä päivänä käytetä juuri muutoin kuin smokki- ja frakkipaitoihin. Mikäli pukupaitoihin ainetta haluaa laittaa, se on tehtävä varovasti. Pesu ja silittäminen tulee aina suorittaa pesulapun ohjeiden mukaisesti. Jotkin paitakankaat kestävät vain 30-asteista vettä, ja suuremmat asteet haurastavat kankaan. Jotkut silittävät paitansa vasta hieman ennen päälleen laittamista, toiset heti pesun jälkeen. Kumpikin tapa johtanee samaan tulokseen. Kun paitansa silittää, niiden tulee aina olla kosteita. Kuiva paita kostellaan vaikkapa huonekasviruiskulla ja silitetään hitusen kosteana. Parhaan tuloksen saa kun paidat silittää ennen kuin ne ovat ehtineet kuivua. Kauluspaidat säilytetään joko hartioiden muotoa matkivilla henkareilla tai viikattuina hyllyllä.

Solmiot
Jokaisen käytön jälkeen solmio tulee kietoa kätensä ympärille, ja asettaa tämän jälkeen rullalle käärittynä tasaiselle alustalle. Toisin kuin kuvitellaan, solmiohenkarilla roikkumassa säilyttäminen ei tee herkälle silkille hyvää. Pahinta mitä asusteelleen voi tehdä, on jättää se valmiiksi solmittuna roikkumaan. Tämä suorastaan raiskaa herkän silkin. Jokaisen solmiota käyttävän tulee osata erinomaisen solmun muodostaminen korkeintaan parissa minuutissa, joten valmiiksi solmittuna säilyttämiseen ei tule alistua. Mikäli näkyviä tahroja ilmenee, solmio tulee viedä pesulaan. Toisin kuin luullaan, solmion pesulassa pesettäminen ei tärvele materiaalia. Pesunjälkeinen silittäminen tärvelee. Tämän vuoksi kannattaa pyytää pesulan työntekijää jättämään silittäminen kokonaan välistä.

Neuleet
Neuleiden kera on syytä olla hellävarainen. Paksuimmat ja karkeimmat niistä kestävät kovaakin käsittelyä, mutta edustavaan käyttöön suunnatut neuleet ovat poikkeuksetta ohuemmasta päästä. Neuleet kuuluu aina säilyttää tasaiselle alustalle viikattuna, sillä henkarissa roikkuminen venyttää herkkää villakudosta. Vaikka pesulappu muuta väittäisi, neuleet pestään aina käsin jotta villan luontaiset öljyt säilyisivät mahdollisimman kauan. Puuvillaneuleet voi pestä koneessa, mutta vain jos ne eivät ole rakenteeltaan herkkiä. Jos neuletta silittää, raudan ja neuleen väliin on syytä laittaa kostea kangas jotta kudos ei tärvelly.

Muut asusteet
Vöitä voi lankata siinä missä jalkineitakin, ja ne säilytetään rullalle käärittynä tasaisella alustalla. Taskuliinat säilytetään tasaiseksi levitettyinä, mikäli tilaa löytyy. Muutoin valinta on vapaa, mutta herkkä materiaali on syytä huomioida. Kaulaliinat pesetetään pesulassa vain jos tarvetta löytyy. Liinat säilytetään tasaiselle alustalle taiteltuna. Huopahattuja ei voi pestä tärvelemättä materiaalia, ja tämä on syytä huomioida. Hatut säilytetään tasaisella alustalla. Käytön jälkeen sateenvarjon annetaan rauhassa kuivua joko ulkona tai sisällä, ja vasta sen jälkeen taitetaan kokoon ja isketään kahvastaan naulaan roikkumaan. Alusvaatteet pestään aina pesulapun suositusten mukaan, ja silitetään vain jos lappu sen sallii. Hansikkaat voi pestä pesulassa, mutta yksikään pesula ei ota vastuuta mikäli kemikaalit tärvelevät nahkaa tai rakenteita.

Julkaistu Keikari.comissa 28.03.2009.

Kuinka nuori mies pukeutuu elegantisti

Uusi lukija Niklas toivoi minulta artikkelia, joka kertoisi miten nuori mies voi pukeutua elegantisti ja samalla näyttää ikäiseltään. Nyökkään nyt hänen ja myös kaikkien muiden nuorempien jamppojen suuntaan, joskin alla oleva on suunnattu yläaste-, lukio-, korkeakoulu- ja vapaa-ajan ympäristöihin. Työelämä siis erikseen.

Yleisesti
Vältä pukuja, mutta käytä kauluspaitoja aina kun mahdollista. Harvempi alle kaksikymmenvuotias näyttää ikäiseltään tai ympäristöönsä sopivalta puvussa, ellei ole sukujuhlassa tai jo pääsyt pukua vaativaan työhön. Ennen kuin nuoria nähdään yleisesti niihin sonnustautuneena – kuten Italiassa – puvusta ei tule osa nuoren jokapäiväistä olemusta. Mikäli nuoria miehiä on kuitenkin useampi ja he kaikki ovat puvuissa, katsoja olettaa heillä olevan jonkinmoinen sopiva syy kokoonpanoilleen. Tällöin kaikki on hyvin, joskin logiikka heiluu kummasti. Millä kumman perusteella yksinäinen nuori pukumies on oudokki? Jos haluaa ehdottomasti pitää yllä korkeaa tasoa, on suositeltavaa turvautua mieluummin irtotakki-irtohousut -yhdistelmään. Se on riittävän rento nuorelle, mutta taatusti myös riittävän edustava miltei mihin tahansa ympäristöön. Myös solmioita tulee välttää, mutta ne voi korvata solmukkeilla erityisesti villaneuleen kanssa. Ylipäätään asusteet nousevat erittäin suureen osaan nuoren miehen pukeutumisessa.

Oivia yhdistelmiä nuorelle
Seuraavat kokoonpanot toimivat kuin paraskin häkä:
-farkut ja irtotakki
-farkut ja samettitakki
-farkut ja bleiseri
-farkut ja laivastobleiseri
-farkut ja v-aukkoinen neule

Tarkka lukija huomaa, mihin olen pyrkimässä: farkut laskevat minkä tahansa kokoonpanon riittävän rennoksi jopa teinille. Tällöin tulee kuitenkin huolehtia siitä, että jalkineet, asusteet ja kauluspaita ovat sopivan korkealla tasolla jotta yhdistelmässä on sitä jotakin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yllä on aina kauluspaita, rintataskussa aina taskuliina, jalassa farkkuihin sopivat nahkajalkineet, lantiolla jalkineiden värinen nahkavyö ja tämän kaiken yllä päällystakki, joka sopii yksiin muiden vaatteiden kanssa. Jos ei pidä farkuista, paras toinen vaihtoehto ovat paksut khakit tai chinot sekä vakosamettihousut. Mikäli kaulusten sijaan yllä onkin pikeepaita, kokoonpano laskee välittömästi ja samoin käy jos jalkineet ovat street-mallia. Mikäli molemmat kohdat ovat rennot, kokonaisuus ei ole enää klassinen. Asiallahan ei ole tietenkään väliä, mikäli tähän on pyrkinytkin. Suoria housuja näkee hyvin harvan nuoren jalassa. Jos niitä haluaa ehdottomasti käyttää, tällöin kannattaa valita seuraksi v-aukkoinen neule ja louferit.

Olennaisia hankintoja nuorelle miehelle
Seuraavat artikkelit ovat olennaisia jokaisen nuoren herrasmiehen vaatekaappiin:
-samettitakki, irtotakki, tweed-takki, klubitakki tai laivastobleiseri
-useampi taskuliina eri väreissä ja kuvioissa
-ruskeat nahkaiset brogue-jalkineet
-mustat oxford-malliset jalkineet
-ruskeat louferit
-puhtaanvalkoinen ja -sininen kauluspaita, sekä useampi kuvioitu paita
-yksi hillitty solmio, joka sopii niin sukujuhliin kuin kissanristiäisiinkin, sekä musta solmio hautajaisiin ja harmaa solmio juhlatilaisuuksiin
-yhdet vaaleansiniset ja yhdet tummansiniset farkut, mieluiten mahdollisimman hillittyä kangasta ja leikkausta
-reilusti ohuita neuleita monissa väreissä
-tumma puku, joka todella istuu

Nämä siis ehdottomina vaatimuksina, joita ilman oma pieni eleganssin tavoittelu joutuu hankaluuksiin. Vaatteiden kohdalla enemmän on aina enemmän, joten suosittelen lämpimästi lisäämään vaatekaappinsa sisältöä aina kun taloudelliset olosuhteet suovat. On valitettavaa, että lista on näinkin pitkä, mutta pukeutumispuolta tunteva ei voi kuin myöntää jokaisen artikkelin olevan ehdottoman oleellinen. Perustelutkin luontuvat.

Mustat oxfordit, valkoinen kauluspaita, solmio ja taskuliina vaaditaan, sillä jokaisen miehen tulee omistaa tumma puku. Farkkuja sopii olla useammat, sillä ne voidaan yhdistää miltei minkä tahansa pikkutakin kanssa. Farkkunsa kannattaa valita suoralla lahkeella ja mahdollisimman koristelemattomina. Liian tiukka tai löydä istuvuus johtaa harmiin. Esikulutettu kangas ei missään nimessä menettele. Taskuliinojen runsaus on tärkeää, koska liinan pukeminen nostaa kokonaisuuden välittömästi korkeammalle tasolle kuin kenellä tahansa miehellä, jonka rintatasku on syyttä tyhjä. jokin mainituista irtotakeista on oleellinen, koska ilman pikkutakkia eleganssin määrä tipahtaa huomattavasti. Mikä tahansa vahtoehto on sopiva nuorelle ja sopii käytettäväksi vuosikymmeniä. Broguet ovat tärkeät, sillä ne ovat jo sinällään edustavat, mutta niiden hienous riippuu täysin asusteista. Farkkujen kanssa ne ovat smart casual, puvun kanssa formaalit. Ne voidaan myös yhdistää todella monipuolisesti. Neuleet ja kauluspaidat mahdollistavat rennon tyylikkyyden, jota voidaan pukea hienommaksi tai rennommaksi tarpeen mukaan.

Tyyli-ikoneja nuorelle
Jos ei vielä ole käynyt Italiassa, suosittelen suuntaamaan oliivipuiden ja viinin maahan nopsasti. Vaihtoehtoisesti ja vihreämmin voi Googlailla suuntaan jos toiseenkin, sillä italialaiset pukeutuvat keskimäärin paremmin kuin mikään toinen kansa. Sprezzatura elää ja kauneus on tärkeä osa elämää. Nykyisiä näyttelijöitä tai muusikkoja en voi suositella jäljiteltävän, sillä en tunne yhtäkään jolla klassisen miehen kuva olisi täysin hallussa. Poikkeuksetta he pilaavat kauniitkin kokoonpanot asusteilla tai muotirytkyillä, jotka paljastavat liikaa tai roikkuvat miten sattuu. Mikäli sukulaisten, kavereiden tai tuttavien parista löytyy suomenruotsalaisia tyyliniekkoja, silmäile tarkoin mitä he ylleen vetävät. Olen havainnut rakkaan vähemmistömme pukeutuvan paremmin kuin suomenkielinen enemmistö. Suosittelen myös tutustumaan Ivy league -tyyliin, The Sartorialist -blogin kuviin, Styleforumin What are you wearing today -viestiketjun käyttäjäkuviin. Yllä luetellut vinkit auttavat ja niitä seuraan myös itse, mutta lopulta oma maku ratkaisee. Aina.

Julkaistu Keikari.comissa 21.3.2011.

"Hei, ja kiitokset mainiosta blogistasi! Mukava huomata, että Suomessa sentään jollain on hyvä maku, jonka hän vieläpä uskaltaa näyttää. Vaatteiden hankinta Suomesta on kyllä monimutkainen prosessi. Onneksi on ihmeitätekevä internet ja sitä kautta maailma avoinna. Kiitos vinkistäsi ebayhin - olen silloin tällöin laiskasti käynyt lähinnä ebay.com -sivuilla, mutta nyt vinkistäsi innostuneena eksyin brittiläisille sivuille, joilta kiinnostavien tuotteiden rajaus onkin huomattavasti helpompaa."

"Parahin Ville, Itse olen varmastikin yksi syypää suureen sivustosi latausmäärään. Rutiineihini nimittäin kuuluu aina useamman kerran päivässä konttorilla nyhjätessäni tarkistaa olisiko päivityksiä tullut. Ja kyllä luen uudelleen vanhojakin juttuja. Otan opikseni, pohdin ja puntaroin neuvojasi ja artikkeliesi sisältämää materiaalia. Aivan kaikkea en ole ottanut tietenkään omaan päivääni. Monet artikkelit toki menevät hieman yli, koska tunnen olevani ainakin tänään hieman kaukana mittatilauspuvusta ja käsin tehdyistä pukupaidoista jne… Ja pari näytöllistä pitkä artikkeli kankaasta menee hieman nopeammin läpi, muttei toki jää lukematta. Oikeat yhdistelmät ja tyylivirheet on käsitelty hyvin! Ja niitä pitää saada lisää juuri noin kun olet tehnyt, alleviivaten ja yksinkertaistaen sekä esimerkein. Ja kai on vain rehellistä tunnustaa että apua on ollut, toki näkeehän sen otsallaankin että farkkujen kanssa ei musta kenkä oikein käy. Tosin, jos päälläni on pelkää mustaa niin musta kenkä ei ole paha vaikka olisi farkkua jalassa."

"Tervehdys keski-suomesta! Blogisi on erinomaista luettavaa. Niille, jotka ovat vielä aloittelemassa taivaltaan tyylikässä pukeutumisessa on blogi ensiarvoisen tärkeä. Ja meikäläiselle, joka "osaa ulkoa" täydellinen herrasmies -kirjan, on blogi hyvänä lisätiedon lähteenä ja tukena. Itse fanitan sisustamisessa ja pukeutumisessa brittiläistä tyyliä, joten takana on ne ajat, jolloin stocca oli taivas. Nyt kelvollisia vaatteita saan vain verkkokaupoista britanniasta. Ja kelvollisia kenkiä ei suomesta saa ensinkään! Joten pakettirumba keski-suomen perukoille on toiminnassa ja sitäkös paketintuojat ihmettelee, että kenkiä saarivaltiosta asti.... Eli anna äänesi kuulua blogissa ja sanan säilän heilua!"

"Hyvä Ville, Kiitän sinua (sopiiko sinuttelu?) blogistasi ja kirjoituksistasi. En niin kovin kauaa internetissä seikkailleena oli ilo löytää Suomen vastaus anglo-amerikkalaisille klassisen herrain pukeutumisen keskustelufoorumeille. Olen itse aina ollut esteettisesti suuntautunut ja kutsumukseni onkin taidemaalarin, mutta pukeutumiseni on ollut katastrofaalista klassisesta näkökulmasta nähtynä. Tämä on johtunut tietämättömyydestä, köyhyydestä, samastumisesta tiettyyn käsitykseen yhteiskunnallisesta asemasta ja jonkinlaisesta moraalis-askeettisesta tiukkuudesta "turhamaisuuteen" nähden. Viime aikoina on kuitenkin intohimoni kauneuteen sen kaikissa muodoissaan laajentunut ainakin teoreettisesti koskemaan pukeutumistani; liekö ikäkysymys lähetessäni neljääkymmentä vai vapautuminen kangistuneista ajatuksista siitä mikä sopii vaatimattomuutta arvostavalle ja ei-niin-varakkaalle miehelle. Minua kiehtoo ajattomuus ja traditio monissakin asiaoissa. Maalaukseni ovat paljossa velkaa Eurooppalaisen maalauksen historialle niin aiheiltaan kuin tekniikoiltaan. Miksei tradiotioita, kauneutta ja laatua voisi arvostaa pukeutumisessaankin? En tarvitse pukua työni (siivous ja taide) vuoksi mutta kaipaan muuta kuin vain farkkuja ja rispaantuneita kirpparitakkeja. Yksi pidättelevä kysymys on ollut myös voimakas suuntautumiseni ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen; mitä vähemmän, sen parempi. Tämä ei aina kuitenkaan tyydytä esteetikkoa minussa. Mikä ratkaisuksi? Kolusin internetin ihmemaailmaa ja löysin jonkin verran ekologiaa ja eettisyyttä korostavia miesten vaatteita. Tutkailin myös materiaaleja joista niitä voisi tettää. Valikoima on vielä niukahko mutta haaveissani elävät mielikuvat luomupuuvillasta valmistetut paidat, luomugabardiinininen trenssi, luomuvillaiset neuleet, luomunahkasta laukku, kengät ja käsineet... Yksi mielikuvitukseni vanginnut yritys on Skotlantilainen Isle of Mull Weawers (www.ardalanish.com). Se on pieni lammastila jossa tehdään palkittuja kotikutoisia tweedejä kansainvälisesti sertifioidusta luomuvillasta sikäläisistä perinneroduista, lampaiden käsittelemättömien villojen aidoista värjäämättömistä väreistä. Tilasin näytepalat ja nyt on vaikeaa saada sormiaan irti niistä! Niissä on luonnollista runollisuutta ja kokonaisvaltaista harmoniaa ympäristöarvojen, etiikan ja estetiikan välillä, tradition kunnioitus yhdistyneenä tulevaisuudessa (niin toivon) arvostettavaan tietoisuuteen tuotteen alkuperästä. Täydellistä! Mielestäni hienoinkaan Savile Row'n puku ei saavuta teoreettista täydellisyyttä jos sen materiaaleista ja valmisprosessista puuttuu tämänkaltainen ympäröivän maailman huomioonottaminen. Siihen on vielä matkaa mutta toivon sen olevan tulevisuutta mahdollisimman pian. Villan tuotanto, puhumattrakaan puuvillan tuotannosta ei aina ole puhtoista puuhaa, sikäli kuin ymmärrän."

"Hei, Aluksi kiitokset loistavan ja erittäin sivistävän blogin ylläpitämisestä! Keikari on hyvällä asialla ja alkaa pikkuhiljaa näkyä katukuvassakin. Pukeutumisohjeet ovat olleet erittäin kattavia."

"Parahin herra Raivio, onnittelut uudesta sivustosta. Olen salaa odotellut suomalaista herrasmiesfoorumia jo pidemmän aikaa. Teet hienoa ja arvokasta työtä, joka toivon mukaan tuottaa runsaasti hedelmää."

"Ensinnäkin kiitos Villelle erinomaisesta blogista ja otaksuttavasti tulevaisuudessa vielä erinomaisemmasta foorumista. Löysin Keikari-blogin itse asiassa vasta toissapäivänä, hakiessani Googlella tietoa korjausompelimoista (löysin UFF:ilta aidon Burberryn khakinvärisen, uutta vastaavassa kunnossa olevan mutta hienoista kavennusta kaipaavan trenssin 45 eurolla - mitä kaikkea ihmiset heittävätkään pois...) ja nyt olen tainnut jo ehtiä lukemaan kaikki jutut. Erittäin kunnioitettavaa työtä, vieläkin kunnioitettavampi missio, ja todistat väkevästi mitä hartaalla kiinnostuksella voi saada aikaan - itse taisin juuri hyllyttää Roetzelin Täydellisen herrasmiehen ansaittuun lepoon. "

"Löysin keikarin blogin vähän joulun jälkeen hakiessani tietoa Barbourin öljykangastakeista ja siitä asti olen seurannut blogia melko säännöllisesti. Nyt ajattelin tulla vielä foorumillekin. Olen 31-vuotias "ikuinen opiskelija". Löytöjä olen tehnyt paljolti kirpputoreilta, tai sitten viime vuosina täydentänyt vaatekaappiani matkustaessani Englannissa. Hienoa päästä keskustelemaan teidän kanssanne hyvästä, herrasmiehelle sopivasta tyylistä. Kiitos herra Villelle!"

"Täytynee toivottaa itsensä tervetulleeksi ja samalla hyvien tapojen mukaisesti esittäytyä uudessa seurassa. Huomasin muutama kuukausi sitten keikari blogin löydettyäni että lähes 90% seuraavien viikkojen surffailuista suuntautui keikari.com:iin. Blogin löytymisen myötä on entistä enemmän tullut kiinnitettyä huomiota vaatteiden laatuun sekä tilattu yhdet käsintehdyt kengät Englannista. Mielestäni keikari tarjoaa mitä mahtavimman tietopankin laadukkaista miesten pukineista ja vieläpä Suomen näkökulmasta. Tähän asti tietopankkina on toiminut Roetzel Bernhard:in kirjoittama Täydellinen herrasmies joka on tiettävästi paras klassisen muodin teos (mikäli joku tietää paremman kertokoon välittömästi.....) Mukava huomata että Suomestakin löytyy laadukkaiden vaatteiden sekä asusteiden vannoutuneita kannattajia siinä määrin että tälläiselle keskustelupalstalle riittää kysyntää. Hienoa että mm laadukas rannekello sekä kynä katsotaan blogissa osaksi pukeutumista, valitettavan suurella osalla Suomalaisista miehistä kellon virkaa tekee joko Nokia tai sitten citizenin kammotus ja kynänä muovinen mainoskynä. Valitettavan usein tapaa tuotteita jotka hintansa puolesta voisi olettaa laadukkaiksi mutta osoittautuvat tarkemmassa tutkinnassa lähinnä alaarvoiseksi hinta-laatu suhteessa, blogin antama info osaltaan auttaa kiertämään tälläiset tuotteet jo kättelyssä. Esimerkiksi ennen blogin löytämistä olin aikeissa ostaa Left jalkineet mutta blogin myötä opin että vastaavalla hinnalla saa oikeasti käsin tehtyjä jalkineita joiden laatu pesee Left.in mennen tullen."

"Löysin Villen blogin viime vuoden lopulla sen jälkeen, kun näin täkäläisestä televisiosta pariosaisen dokumentin Savile Row'n räätäleiden työstä. Ohjelmassa mm. kerrottiin lyhyesti Row'n historiasta, käytiin eri liikkeissä ja seurattiin yhden asiakkaan puvun hankinta- ja valmistusprosessia. Touhu teki suuren vaikutuksen, ja yritin netin avulla selvittää mitä puvun teettäminen Row'lla maksaisi, jos joskus olisi sopivasti rahaa ja joku hyvä tekosyy hankkia sellainen. Tarkkaa lukua en löytänyt, mutta siinä etsiessä löytyi Keikarin blogi. Blogipostauksia ei silloin (marraskuussa muistaakseni) ollut kovin montaa, joten ne oli nopsaan luettu läpi. Ensimmäinen reaktioni oli, että onpa muka monimutkaista niinkin helppo asia kuin pukeutuminen. Pikkuhiljaa kun luki asioita uudemman kerran (ja vähemmän kerrallaan), tuntuivat perusasiat jo selkeämmiltä ja aloin innostua pukeutumisesta ja yksityiskohdista enemmän. Siihenastinen pukeutumiseni oli "vain vaatteita", eli olin tyytyväinen kun jotain siistihkön näköistä oli yllä. En satsannut vaatteisiin rahallisesti juuri lainkaan, ja päällä oli tavaratalojen ja halpahallien tuotteita (ja ne ovat Englannissa todella halpoja, ei mitään H&M-tasoa). Kunnes viime vuoden lopulla tuuli kääntyi: Villen blogin, taloustaantuman aikaistamien alennusmyyntien ja Lontoon runsaan tarjonnan yhteisvaikutuksena vaatekaappi on viimeisen 9 kk:n aikana mennyt täydellisesti uusiksi. Edelleenkin pyrin käyttämään rahaa järkevästi, joten mitään varsinaisia high end -tuotteita en ole hankkinut. Rahaa on siis jonkin verran mennyt, mutta se on ollut alkuinvestointia (ja oma vika kun aiemmat vaatteet ovat olleet sutta ja sekundaa :). Toivon mukaan nuo kaikki hankinnat ovat kaapissa käyttökelpoisina vielä 5-10 vuoden kuluttuakin. Blogin ja foorumin (myös ulkomaalaisten vastaavien) parhaana antina pidän pitkän ajan käyttökokemuksia erityisesti kengistä. itselläni on leveän jalan takia vaikeuksia löytää hyvin istuvia kenkiä, ja arvokkaamman parin hankintapäätöksessä on tärkeässä osassa kestävyys. Toinen mielenkiintoinen aihe on vaatteiden värien ja kuvioiden yhteensovittamien. Olen pahasti puna-vihersokea ja muutenkin surkea värien kanssa, joten kaikki vinkit ja kuvat ovat tervetulleita. Vaimo on onneksi hyvä värien kanssa, mutta hänen innostuksensa miesten pukeutumiseen on rajoitettua, sanoisin. Kaikkiaan pukeutumiseen satsaaminen on ollut mielestäni kannattavaa. Se on myös huomattu, spontaania positiivista palautetta on tullut sekä perhepiiristä että töissä. Ja vaikkei kehut mikään tavoite tässä ole ollut, niin tuntuuhan se hyvältä."

"Tervehdys! Itse uskaltauduin usean viikon blogin- ja fooruminlukemisen jälkeen rekisteröityä ihan oikeaksi käyttäjäksi. Vähän taustaa itsestäni: olen parissakymmenissä oleva opiskelija, joka sai 17-vuotiaana joululahjaksi Roetzelin Täydellisen Herrasmiehen, tällöin kuitenkaan ymmärtämättä opuksen todellista arvoa. Armeija-aikana kiinnostus klassiseen pukeutumiseen kuitenkin kasvoi ja tuolloin päivitinkin ahkerasti vaatekaappiani. Intin jälkeen homma jäi käsiin, kunnes törmäsin Keikari-blogiin tämän vuoden alkupuolella. Intohimo tyylikkääseen ja käytännölliseen pukeutumiseen kasvoi entisestään ja koska elämäntaso (=kukkaron paksuus) ensimmäisten kesätöiden ohella kasvoi, olen pystynyt jopa ostamaan erinäisiä vaatekappaleita. Käytännössä blogin kautta tietämys vaatteiden laaduntarkkailusta on noussut ja osaan sijoittaa rahat oikeisiin tuotteisiin. Lisäksi olen jättänyt lapsellisen merkkikuteiden perässä juoksemisen, sillä samalla rahalla todella saa laadukkaampaa tavaraa, kun vain tietää, mistä etsii (ja kiitos blogin/foorumin, nyt tiedän). Tuoreita hankintoja ovat olleet täydellisesti istuva tumma puku, useat kauluspaidat ja solmiot sekä laadukkaat neuleet. Ensi viikolla olisi tarkoitus matkustaa Ruotsinmaalle hakemaan Barbourin tattersall check (button down) -paita sekä villaneule, saa nähdä millainen valikoima naapurissa on. Kiitos Ville sinulle, että olet saanut aikaan näin selkeän ja informatiivisen sivuston, keep up the good work!"